"Lisätty kissa, sekä muuta." - Yksityisnäyttely, solo exhibition Unckan art and print store, 2018, Helsinki
(Kaikki teokset: öljypastelliliitu ja vernissa paperille, vaneri, pleksi, metalliruuvit.)
Näyttelyssä oli esillä öljypastellein toteutettuja omakuvia. Instagram stories -sovellukseen otettuja selfieitä. Ensimmäisenä ajatuksenani oli vain leikkiä uusilla kasvofilttereillä. Mutta halusin myös kommentoida sosiaalisessa mediassa usein vallitsevaa vakavuutta ja monien ihmisten ylläpitämää ”julkisuuskuvaa”. Myös itseäni henk. koht. koskettava miehisyyden “koodisto” on kritiikkini kohteena. Olipa lähtökohtani mikä hyvänsä, astuin tietämättäni lisätyn todellisuuden (eng. AR, augmented reality) maailmaan, joka on käsitteenä hyvin mielenkiintoinen. Niin sen tarjoamien lukemattomien yleis- ja yhteiskuntahyödyllisten soveltamistapojensa vuoksi, kuin pelkästään sanaparina.
”Lisätty - todellisuus”. Toden totta, ne kissa- ja koirankasvofiltterit ovat todellisia. Ne ovat ainakin muokanneet käyttäytymistämme. Jos analogiseen aikaan saatoimme pitää hieman outona henkilöä, joka halusi laittaa valokuvaa otettaessa naamalleen lasten naamiaisista tutun pahvisen kissanaamarin, niin AR:n avulla se on arkipäivää ja jollain tapaa jopa suotavaa.
Tosin se, miksi nautimme ihmisyytemme verhoamisesta on epäselvää. Haluammeko näiden filttereiden avulla jotenkin “lähentyä” luontoa tai tuntea empatiaa eläimiä kohtaan asettumalla niiden rooleihin. Vai häpeämmekö me kenties omaa ihmisyyttämme ja suhdettamme muihin olentoihin vai onko kyse puhtaasti leikistä ja huumorista?
Positiivisena voidaan pitää ainakin sitä, jos useampi ihminen todella uskaltaisi leikkiä ja nauraa itselleen, kuten siellä naamiaisissa kauan aikaa sitten. AR on mitä todennäköisimmin tullut jäädäkseen. Hakusanat ”lisätty todellisuus” ovat jo ohittaneet Googlen haussa hakusanat ”lisätty sokeri”, joka antaa viitteitä siitä, kuinka isosta ilmiöstä on kyse.
Ville Ruuska, 2018